Samartin, Naiset valkoisissa

Vastarintaa ja rakkautta Havannassa Kauniisti ja mukaansatempaavasti kerrottu tarina Naiset valkoisissa -protestiliikkeen synnystä Kuubassa. Cecilia Samartinin rakkaus synnyinmaatansa kohtaan huokuu läpi tarinan. Havanna, Kuuba vuonna 2003. Doña Maria on ylpeä vanha nainen, jonka kotina on suuren kartanon yksi huone. Maria iloitsee siitä, että nuori Sophie vierailee hänen luonaan usein, mutta on myös huolissaan Sophien puolesta, koska Havannan kaduilla on rauhatonta. Sophie käy mielellään tätinsä Marian luona, mutta viime aikoina hänen on ollut yhä vaikeampaa keksiä selityksiä Ernesto-isän pitkäksi venyneelle ulkomaankomennukselle. Todellisuudessa Ernesto ei ole Venezuelassa, vaan vangittuna pahamaineisessa vankilassa muiden oppositioliikkeen kannattajien kanssa. Kun Sophien äiti Silvia käännytetään kerta toisensa jälkeen vankilan portilta muiden vierailemaan pyrkivien vaimojen, äitien, sisarten ja tyttöystävien kera, hän löytää oman tapansa uhmata valtaapitäviä. Joka sunnuntai Silvia ja muut naiset osallistuvat jumalanpalvelukseen valkoisiin pukeutuneina ja kävelevät sen jälkeen äänettöminä pitkin Havannan katuja punainen kukka kädessään. Cecilia Samartin syntyi Kuubassa 1961. Hän oli vasta alle vuoden ikäinen, kun perhe joutui pakenemaan Castron hallintoa Yhdysvaltoihin. Nykyisin Samartin asuu Los Angelesin kukkuloilla ja työskentelee psykoterapeuttina. Samartin ei ole toistaiseksi voinut palata takaisin Kuubaan. Hän käsittelee kirjoissaan latinosiirtolaisten elämää. Naiset valkoisissa (2019) on Samartinin kahdeksas suomennettu romaani. Aiemmin häneltä on julkaistu suomeksi Señor Peregrino, Nora & Alicia, Kaunis sydän, La Peregrina, Los Peregrinos, Mofongo ja Kirottu kauneus.