Anttila-Jalo, Kuvasta pudonneet kasvot

Kuvastapudonneet kasvot, työnimeltään ”kolmas kirja”, on kirjoittajan kolmas teos ja se sisältää runoja elämästä. Runoissa avautuu nimien merkitykset; ulkopuolisuuden tunne, yksinäisyys ja usko. Myös luonto ja minuus ovat runoissa vahvasti läsnä. Kirjoittajan krooninen kipu on sitä vastoin vähemmistössä tässä teoksessa, sen tilalle on tullut valo ja luonnon kauneus. ”Tämän aamun katseessa eilisen ikävä ei enää näy vain askelissa kaikuu kaipauksen äänetön varjo mutta päivä on uusi ja surun varjo saa väistyä...”