D'Annunzio, Kuoleman riemuvoitto

Giorgio Aurispa on yläluokkainen esteetti, jonka mieltä riivaa ympäröivän maailman suunnaton vulgaarius ja itsepintaiset ajatukset kuolemasta. Kuolema tuntuu hänestä ainoalta keinolta tulla eheäksi ja saavuttaa harmonia maailman kanssa. Aurispa etsii lääkettä sairaalle sielulleen uskonnosta, maaseutuelämästä ja suhteesta rakastettuunsa Ippolitaan. Kaikki yritykset paeta kuoleman riemuvoittoa päätyvät kuitenkin täydelliseen epäonnistumiseen, josta ei puutu kauhua eikä komediaa. Vuonna 1894 ilmestynyt Kuoleman riemuvoitto (Il trionfo della morte) on Gabriele D'Annunzion kolmas ja ainoa suomennettu romaani. Se on hienostuneen kiero kappale vuosisadan vaihteen dekadenssia sekä taidokas psykologinen tutkielma modernin ihmisen kriisistä, Jumalan kuolemasta, sukupuolten sodasta ja murrosajan aatemaailmasta. Osittain omaelämäkerrallinen romaani sisältää aineksia D'Annunzion romanssista Barbara Leonin kanssa. Gabriele D'Annunzio (1863-1938) oli Italian 1800-1900-lukujen taitteen kirjallisuuden maineikkain edustaja. Häntä on sanottu suurimmaksi italian kielen uudistajaksi sitten Danten, ja hänen ylellinen elämäntyylinsä sekä provokatiiviset tempauksensa aiheuttivat hänen elinaikanaan suurta julkista kohua. Kirjailijantyönsä lisäksi D'Annunzio ehti toimia mm. kansanedustajana, taistelulentäjänä ja vuonna 1919 perustamansa Fiumen vapaavaltion itsevaltaisena hallitsijana. Teos on uusi editoitu laitos vuonna 1916 ilmestyneestä Jalmari Hahlin suomennoksesta. Esipuheen teokseen on kirjoittanut Italian modernin kirjallisuuden dosentti Marja Härmänmaa.