Nieminen-Lehto, Kirjeitä rakkaalleni

Sukutarina kertoo, miten rakkaus vei voiton ja toi isovanhempani yhteen, antaen voimaa kestävään suhteeseen. Vaikeuksista ja erilaisuudesta huolimatta he kokivat vahvaa yhteenkuuluvuutta koko elämänsä ajan. Mirjam ja Veikko tapasivat vuonna 1936 Kuivannon kylän riennoissa ja ihastuivat toisiinsa. Eri taustat vaikeuttivat seurustelua, sillä Mirjamin perhe ei hyväksynyt Veikkoa sulhasehdokkaaksi: Mirjam oli maalaistalon tytär, Veikko työmiehen poika. Heidän kirjeenvaihtonsa kertoo kahden ihmisen rakkaudesta sekä paikallisista tapahtumista ja talvisodan ajan tunnelmista kotirintamalla.