Koskinen, Soitellen Sotajoelle

Vaeltajan kulissit: Puutonta tunturiylänköä, umpimetsää ja kaikkea siltä väliltä. Suota, pajukkoa, vaivaiskoivikkoa, mättäikköä, kivikkoa. Järviä, lampia, jokia ja puroja. Hienoja jäkälikkömaita ja upeita hiekkarantoja. Ensikertalainen erämaahan lähtijä tukeutuu - ja niin kannattaakin - jokiin tai selkeisiin karttaan merkittyihin uriin kuten mönkijän jälkiin. Polutkin ovat hyviä, mutta ne voivat haarautua tai harhauttaa kulkijan poropolulle. Parin retken jälkeen vaeltaja uskaltaa lähteä jo omille poluilleen. Mikäpä on sen somempaa kuin löytää itse mukavia maastokohtia, houkuttelevia kahvitaukopaikkoja. Tai onneaan kokeilemaan vietteleviä purosia ja lompoloita. Kartta ja kompassi. Yksi kivoimpia iltatoimia on levittää kartta teltassa ja suunnitella seuraavan päivän reittiä. Navigaattori? Ei ole tullut omaan varustevalikoimaan eikä tule. Ei suunnistamista tarvitse pelätä, eikä kesää ja hyttysiä. Kuten tämän opuksen kuvista näkee, usein noita kiusankappaleita ei ole lainkaan. Eikun rohkeasti sinne vaan!