Nygrén, Valo ajateltu loppuun

Esipuhe Seuraava kirjani, Valo ajateltu loppuun, kertoo väsymisestäni. Siitä etten enää keksi miten kertoa mitätön, mainitsematta sitä sanallakaan. Ja turhanpäiväinen kadottaa ääriviivansa. Se hallitsee meidän elämää. Pimeys täyttää maailmaa kuin pullottaisi mehua ja laittaisi sitruunahappoa korkin alle. Ihminen jää pullon sisälle ja kakki on niin sakeaa. Pimeys survotaan kokonaan juuri tähän pulloon, vaikka sitä on monin verroin enemmän kuin pulloon mahtuu. Seisomme pullossa kuin tatit...