Määttä, Kosmoksen kukka

KOSMOKSEN KUKKA on kuin poeettinen planetaario, jossa tähdistä tuotu mystinen melodia venyttää todellisuuden rajoja. Se juottaa lukijalleen modernin runouden rintamaitoa, ja avaa oven tuntemattomaan. Käsitteet kuljettavat sieltä missä ”sitruunat salaa kirpeytensä keltaisin tuoksuin”, sinne missä maailmalliset merkitykset hajotetaan, kun ”naamioiden nollapisteessä neulotaan tasavertaisten tilkkutäkkiä”. Runot ja kysymykset iskevät satiirinomaisia kipinöitään materiaalisen maailman...