Antikainen, Isä, poika ja poju

On vuosi 1993 ja vanki, Veikko Nokelainen, on hakeutunut vankilan sairaalan vastaanottoon. Veikon sisällä korventaa musta liekki, jonka taltuttamiseksi hän pyytää lääkäriltä masennuslääkkeitä. Poltteen sammuttamiseksi Veikon on kuitenkin kerittävä auki koko synkkä historiansa ja katsottava silmästä silmään omaa petollista kuvaansa. Yksitellen esiin piirtyvät henkilöt, joita Veikko on käyttänyt kuin kertokäyttöhyödykkeitä ja jättänyt jälkeensä rikkinäisinä. Isä, poika ja poju on kertomus lapsuuden traumasta ja narsismista, ja se on muovautunut kirjailijan psykoterapeutin uran aikana kehittyneestä ihmistuntemuksesta ja saanut vaikutteita kuulluista ja nähdyistä elämistä. Jukka Antikainen (s. 1954) on kuopiolainen, hiljakkoin eläköitynyt psykologi ja psykoterapeutti. Hän on toista kertaa aviossa, ja uusperheeseen kuuluu kuusi jo aikuista lasta sekä yksitoista lastenlasta. Hänen esikoisensa elämä ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun pienokainen lähti tuonilmaisiin. Kirjailija rakastaa teatteria, elokuvia ja kirjoja sekä virkkaamista ja varsinkin polttopuiden tekoa.