Piiroinen, Vilden valo - Runoja

Maailma vapisee pimeyden vallassa synkkyyteen vaipuneena. Ei ole paikkaa, minne paeta onnettomuuksia, sotia, tuhoa ja hävitystä. Kärsimys kasvaa ja leviää, tuska jäytää ihmismieliä, rauhaa ei ole. Myötätuntoinen särkee sydämensä. Paatunut ei tunne armoa. Sotilaat kadottavat kunniansa. Maailma täyttyy moskasta. Kuin tähtenä maailmaan syntyy kuitenkin lapsi, joka tuo mukanaan valon. Hän on Vilde, rakastavien katseiden kohde, ikuisesti maailman ensimmäinen lapsi. Hän syntyy aikaan, joka on pahin mahdollinen. Ilmasto kuumenee, jäät sulavat, meri tyhjenee, ihminen tyhmenee. Vallanpitäjät ovat menettäneet järkensä, kuilut jyrkkenevät ja pakolaisvirrat kasvavat. Ihmiskuntaa koettelevat maanjäristykset, tulvat, katastrofit, kuivuus ja nälkä. Mutta Vilden valo on voitokas rakkauden soihtu. Suurin kaikista. Hänen ympärilleen kasvaa rakkauden kehä, ylistys ja kunnia. Maailman kauneimman päivän hehku, toivo ja tulevaisuus.