Pehkonen, Mutterikursseista agroteknologiaksi - Maatalouskoneopetuksen ja -tutkimuksen vaiheita Helsingin yliopistossa

Prof. Aarne Pehkonen ja Jukka Ahokas ovat koonneet maatalousteknologian opetuksen ja tutkimuksen vaiheista historiateoksen. Se sisältää kuvauksen maatalouden kehittymisestä sekä maatalousteknologian yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen vaiheista maassamme 2010-luvun puoliväliin asti. Kasvinviljely alkoi maassamme n 3500 vuotta sitten ja levisi rannikkoseudulta vähitellen koko maahan. Alkuaikoina kaikki viljelytyöt tehtiin käsin ja viljely oli kaskiviljelyä. 1500-luvulla kaskiviljelystä siirryttiin peltoviljelyyn. Samalla härät ja hevoset otettiin käyttöön vetojuhtina. Eläimet tarvitsivat talviajaksi ruokaa, jolloin heinäviljelyä ja varastointia piti kehittää. Nurmen muokkaaminen oli ongelmana ja tähän työhön kehitettiin kyntöaura, joka otettiin Suomessa käyttöön 1800-luvulla. Vetojuhdat korvattiin 1900-luvulla traktoreilla ja lähes kaikkiin maataloustöihin kehitettiin omat työkoneet. Ensimmäiset maatalousopetukset alkoivat Turun akatemiassa v. 1747, jolloin talousopin professori luennoi myös maa- ja metsätalouden kursseja. Opetustarjonta oli kuitenkin vähäistä ja kunnollisen koulutuksen puutteesta kärsittiin pitkään, kunnes v. 1840 aloitettiin Tammelassa Mustialan kartanossa maanviljelyskoulu. 1900-luvun alussa agronomikoulutus siirtyi Aleksanterin yliopistoon. Opetus oli aluksi filosofisen tiedekunnan alaisuudessa ja v. 1924 perustettiin Helsingin Yliopistoksi nimensä muuttaneeseen yliopistoon maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Maatalousteknologian yliopisto-opetus hoidettiin pitkään eri laitosten yksittäisillä kursseilla ja vasta v. 1968 perustettiin maatalouden työtekniikan professuuri, joka mahdollisti oman oppiaineen perustamisen. Maatalousteknologia on alana erittäin laaja, se alkaa pellolta ja päättyy elintarvikkeiden raaka-aineen tuottamiseen. Tuotanto tapahtuu konein, jolloin on suunniteltava koneketjut ja nykyisin automaation lisääntyessä tunnettava sen toiminta. Kaikki tuotanto pitää tapahtua peltoa ja ympäristöä säästäen. Lisäksi on huolehdittava sekä työntekijöiden että eläinten hyvinvoinnista. Maatalousteknologian opetus onkin jatkuvasti "taistellut" siitä, miten kaikki tarpeelliset aiheet saadaan opetukseen mukaan. Tätä ei ole suinkaan helpottanut se, että tekniikka ja yhteiskunnan vaatimukset kehittyvät jatkuvasti. Kaikki tämä on tarkoittanut luovia toimenpiteitä ja apuja muilta maatalousteknologian tutkimuslaitoksilta ja kaupalta.