Paulasto, Kuinka hevonen haudataan

Luen hiljaisen runoilijan kirjaa: miten äkkiä vanhaksi tullut mies kulkee suuren talon huoneita täynnä kuolleen vaimon olemista läsnä ja saavuttamattomissa. Kun joka esine ympärillä kantaa merkitystä eikä muisti hellitä. Ei mikään hellitä ennen viiniunta. Kai meistä jokainen toivoisi saavuttavansa korkeat, viileät ylätasangot matkakumppanin kanssa ja poistuvansa niin kuin kaksi voi löytää makuuhuoneesta yhtaikaa taivaan ja kohdata taas kohta keittiössä. Mihin olen koskenut ei ole kestänyt. Ne toisenlaiset, lujat rakkaudet. Ne ovat titaania kuten äitini polvet, pitkän arjen tekoja enemmän kuin puhetta, sietämistä myös: silloinkin, kun toinen on raskas ruuhi ihmiseksi ja keksii pukeutua beigeen ennen aikojaan. Sen aika ei ole milloinkaan. Teppo Paulasto (s. 1968) on tamperelainen kirjailija, siviiliammatiltaan mielenterveyshoitaja. Kuinka hevonen haudataan on hänen viides teoksensa. Aiemmin julkaistut kirjat ovat runo kokoelma Ajomies (ntamo 2012) ja romaanit Kolvi (Sanasato 2014), Vastapaavi (Kiuas 2016) ja Mesenaatti (Kiuas 2020).