Ulanto, Pakko saada joku tänne

Runoteos käsittelee menettämistä, niin kuolemaa kuin eroakin. Teoksen puhuja on rakkauden kaipuussaan itsekeskeinen ja piittaamaton - ominaisuuksia joita aikamme henki voi monessa meissä nostaa pintaan. Tyyliltään runokieli on runsasta ja rytmikästä, kuvien vyöryä. "Kaikki kiveykset / sinunpimeähakuisuutesi. / Olen vapaa, sydän täynnä helistimiä / heliumia deliriumia, / kannan vielä kosteita pääskyspesiä. / Ydinidentiteettisi välkyttää kuin siinä olisi himmennyskytkin kun kesä loikkaa tähtien, kuun läpi / Tähdet, kuu ovat mustaa saippuaa eleettömyydessään. "