Kähkönen, Aleksanteri I:n suuri löytö

Pentti Kähkösen teos Venäjän keisari Aleksanteri I:stä, Suomen suuriruhtinaasta osoittaa, kuinka Aleksanteri I erityisesti arvosti Suomen kansaa ja kuinka Suomi oli hänen edistyksellisten reformiensa kokeilukenttä. Kirja sisältää myös osaksi ennen suomeksi julkaisematonta aineistoa Venäjän uskonnollisen keisarin elämänvaiheista. Aleksanteri I, joka oli Venäjän ortodoksikirkon jäsen, kävi hengellisiä keskusteluja monien eri kristillisiin hengellisiin liikkeisiin kuuluvien henkilöiden kanssa. Baltiansaksalainen paronitar von Krüdener ja sveitsiläinen jumaluusoppinut Henri- Louis Empaytaz, jotka liikkuivat herrnhutilaisen veljesseurakunnan mukana, vaikuttivat syvällisesti keisarin hengelliseen heräämiseen ja kääntymiseen. Juliane von Krüdener oli kirjeenvaihdossa Keisarinna Jelizaveta Aleksejevnan hovineidon Roxana Sturdzan kanssa. Useat keisarinnan hovineidoista olivat pietistejä. Keisari Aleksanteri I:n kuolemaan liittyvät seikat ovat herättäneet kiinnostusta lähes 200 vuoden ajan. Joulukuun 1. päivänä 2025 tulee kuluneeksi 200 vuotta Aleksanteri I:n kuoleman virallisesta ajankohdasta. Taganrogissa paikalla olleiden ristiriitaiset havainnot Aleksanterin sairausajan viimeisistä hetkistä ja keisarin menehtymisen jälkeiset tapahtumat ovat synnyttäneet huhuja Aleksanteri I:n lavastetusta kuolemasta. Aleksanteri I:n sarkofagi avattiin keisari Aleksanterin II aikana 1866 ja bolševikkien aikana 1921. Hauta oli tyhjä. Väitettiin, että Aleksanteri I olisi ottanut käyttöönsä salanimen Fjodor Kuzmitš ja elänyt sitten Tomskin alueella Siperiassa kuolemaansa, vuoteen 1864 asti.