Lillbo, Pummisuutarit ja Rucolan Jussi - Haitariveijari matkalla maineeseen ja värikylläisiin seikkailuihin

HURTIN HUUMORIN RYYDITTÄMÄ ELÄMÄNMAKUINEN TEKSTITIMANTTI Irvailu, sen jalostuneemmat alalajit kuten piruilu, kettuilu, ilveily, virnuilu ja hupailu sekä sanojen ja asioiden vääntely ovat suomalaista kansanperinnettä, joka ei kuole koskaan. Noita lajeja viljellään tiuhalti tässä Tom Lillbon osin omaeläkerrallisessa kehitysromaanissa. Teos on nasevan dialogin pippuroimaa tarinaniskentää ja tarkkanäköistä ajankuvaa 1950-luvun alkuvuosista nykypäiviin asti. Vauhtia ja uskomattomia, ronskeja ja räävittömiäkin tilanteita kirjassa riittää enemmän kuin lääkäri määrää. Kirjailija irrottelee tekstissään sydämensä kyllyydestä. Tarinoissa seikkailee eräs Tom syntymästään lähtien elonsa värikkäissä kiemuroissa päätyen alkuopintojensa ja lyhyeksi jääneen suutariuransa jälkeen soittohommiin, isoille estradeille, levyille, telkkariin, ulkomaille ja vaikka minne. Tomista kehkeytyi jo nuorena armoton hanurinsa revittelijä. Teos on riemujuhlaa ja ylistyslaulu aliarvostetulle haitarimusiikille. Tom sai soittokamuikseen ystävänsä Ekin, Ratanaulan, aka Pers-Erkin sekä huiman yksikätisen kitaristin Jussi Rucolan, jonka rehti originaalinimi oli tietysti Jukolan Jussi. Ja bändin managerina toimi Unski, jolla olivat usein tekohampaat löysällä. Muukin kirjan henkilögalleria on lievästi sanoen värikäs. Runsaasti suomalaisen ja kansainvälisen populaarikulttuurin nimiä opuksen tapahtumissa vilahtelee puhumattakaan maamme valtiotason napamiehistä kuten eräästä Urho Kaleva Kekkosesta, Ahti Karjalaisesta tai Paavo Väyrysestä. Kirjan seikkailut käynnistyvät Joen kaupungista ja pyörivät kohta Lahessa ja sen lähimaisemissa. Noilta paikkakunnilta on päätynyt tositapahtumia ja miljöitä tekstiin. Mutta kohta reviirit laajenevat, ja ollaan jo ulkomailla Ruotsissa, Neuvostoliitossa, Ranskan Rivieralla, Saksassa ja jos vaikka missä, melkein Australiassakin. Mahtavaa jännittävää lukunautintoa kaikille kirjan ostajille. Tom Lillbo on kirjailijan salanimi, kuka hän sitten oikeasti lieneekään? Tekijämies takuulla, kun hän vyöryttää vuolasta ja kieleltään virtuoottista tekstiään, tuntuu kuin oltaisiin Alastalon salissa. Ja siellähän kirjassa kohta ollaankin aamutunnelmissa. Tämän teoksen taustalta löytyy isoa sivistystä ja syvästi koettua tarkasti muistettua elämää ja ajankuvaa.