Warsell, Sisällissodan arvet maalaispitäjässä - Ruovesi 1918-1930

Anna Warsell: Pohjoishämäläisen maalaisyhteisön sisäisen valtakamppailun voittivat sisällissodan hävinneet punaiset Sisällissodan jälkeen ruoveteläiset joutuivat parsimaan elämäänsä kokoon monelta kantilta. Sodan seurauksena pitäjä menetti yli kolmesataa miestä ja Ruovedelle jäi lähes yhtä monta punaorpoa. Väitöstutkimuksessaan Sisällissodan arvet maalaispitäjässä - Ruovesi 1918-1930 FM Anna Warsell tutki sodan keskelle joutuneen ja kriisistä vakavasti kärsineen pohjoishämäläisen maalaispitäjän selviytymistä ja yhteisöllisyyden kehittymistä 1920-luvulla. Paikallistason näkökulma täydentää mielenkiintoisella tavalla koko maata koskevaa tutkimusperinnettä. Suomen sisällissota on laajalti tutkittu tapahtuma, mutta ilmiö on edelleen ajankohtainen. Sisällissotia käydään yhä ja kansainvälinen rauhantutkimus etsii jatkuvasti yhteiskunnallisten konfliktien ratkaisukeinoja ja tutkii niiden toimivuutta. Anna Warsellin tutkimus asettuu valtioiden sisäisten kriisien paikallisen ja alueellisen tason tutkimuskentälle osoittaen, kuinka paikalliset ratkaisut eivät aina noudattele kansallisen historiankirjoituksen esittämiä malleja. Oikeuslaitos ja virkavalta, kirkko, kansakoulut, kunnallishallinto ja torpparijärjestelmän purku määrittelivät 1920-luvun maalaispitäjän asukkaiden elämää. Warsell selvitti yhden maalaispitäjän väkivaltaisesta kriisistä toipumista sovituksen, muistamisen, paikallisten instituutioiden toiminnan sekä eri ryhmittymiä yhdistäneen tai erottaneen yhdistys- ja järjestöelämän kautta. Normien paikallinen soveltaminen edisti tai vaikeutti jälleenrakennusta, sodan uhreista huolehtimista, heidän muistonsa kunnioittamista sekä tulevaisuuteen suuntautumista. Sodan jälkeen entisten punakaartilaisten ja suojeluskuntalaisten oli jatkettava arkeaan toistensa naapureina ja työtovereina. Sisällissodan jälkeen valtaosa suomalaisista eli edelleen maaseudulla, mutta sotatapahtumia tai sodan jälkeisiä muutoksia on tutkittu lähinnä teollisuuspaikkakunnilla tai kaupungeissa. Maalaisyhteisö tarjoaa kuitenkin omanlaisen tutkimusympäristönsä ja etenkin ”punaisen” pitäjän selviytymiskeinojen tarkastelu haastaa aiempaa suomalaista sisällissotatutkimusta. Ruovesi oli vahvasti työläisvaltainen maalaispitäjä eikä hävitty sisällissota heikentänyt sosialismin kannatusta kuntalaisten keskuudessa. Punakaartista noustiin pian takaisin kunnanvaltuustoon. Oikeisto joutui tyytymään vähemmistöasemaan eikä pitäjässä päästy juhlimaan valkoisten voittajien vapaussota-aatetta. Tutkimuksessa sodan jälkeisen yhteisön toipumiseen vaikuttaneet tekijät avautuvat yksittäisten ihmisten kokemusten mukana. Tutkimus avaa tapahtumat kokeneiden ihmisten muistoja. - Muistitieto vie tutkijan lähelle aikalaiskokemusta sekä paikallisten ihmisten 1920-luvun todellisuutta. Olen tarkentanut katseeni mahdollisimman lähelle tavallista kuntalaista, Warsell kertoo. Muistot kertovat pitäjäläisten maltillisuudesta ja tulevaisuususkosta. Kapinan aika haluttiin jättää taakse ja paneutua omaksi lunastettujen torppien ylösrakentamiseen. Omakohtaiset muistelut, haastattelut ja kirjeet tekevät menneisyydestä elävää. Anna Warsellin väitöstutkimus osoittaa kuinka yhteisöllisyyden taso vaihteli paikallisyhteisön sisällä. Suojeluskunnan jäsenistö koostui muutamista kirkonkylän liike-elämän edustajista ja virkamiehistä. Muualla pitäjässä kuntalaisten kanssakäyminen oli suvaitsevaisempaa. Kylien työväen- ja nuorisoseurojentaloilla vierailtiin puolin ja toisin. Poliittiset erimielisyydet ja sisällissodan aikaiset ristiriidat pyrittiin sivuuttamaan. Isännät keskittyivät arkisten ja käytännönläheisten ongelmien ratkaisuun sekä maa- ja metsätalouden kehittämiseen. Maalaispitäjän elinkeinorakenteen määrittelemä yhteinen etu yhdisti maasta elantonsa hankkineiden intressit ja kannusti yhteistoimintaan.