Lahtinen, Puut ovat täynnä lapsia

Puut ovat täynnä lapsia on runoilija, kirjallisuudentutkija Toni Lahtisen ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän yhteistyönä syntynyt kirjateos. Sen teksti perustuu asioihin, joita Lahtisen Alzheimerin tautia sairastava äiti kertoi pojalleen heidän yhteisillä kävelyretkillään lähimetsässä. Muistisairaan läheisensä käyttämistä kielikuvista ja tekemistä havainnoista Lahtinen löysi runollisen, unenomaisen logiikan, jossa on hätkähdyttäviä yhtymäkohtia suomalaiseen muinaisrunouteen. Molemmissa metsä näyttäytyy yhtäältä eksyttävänä ja hämmentävänä, toisaalta suojaavana, lohdullisena paikkana. Lahtinen on tyylitellyt ja sommitellut äitinsä sanoista ja ilmaisuista nykyrunoutta ns. löydetyn runouden periaattein. Teos pyrkii tekemään oikeutta muistisairaan ihmisen kokemukselle ja antamaan sille autenttisen kirjallisen ja visuaalisen muodon. Lotta Nevanperän kirjaa varten tekemä kollaasikuvitus on sekin lähtökohdiltaan dokumentaarinen, sillä se perustuu samasta lähimetsästä eri vuodenaikoina kuvattuihin näkymiin sekä Lahtisen äidin perhealbumin kuviin. Taiteilijakirjamaisessa, käsin sidotussa teoksessa hyödynnetään mm. kuultopaperia, jonka avulla teksteihin lisätään tai niistä poistetaan rivejä. Runotekstit, kuvitus ja kirjamuotoilu muodostavat yhdessä kolmiulotteisen, aineellisen kokonaisuuden, jossa hahmottuu matka tunnetun ja yhteisesti jaetun todellisuuden tuolle puolen.