Szalai, Katoaminen

Kukko lensi kuusenlatvaan ja kiekui koko päivän. Minä nakkelin pudonneita käpyjä ikkunaan, kunnes tulit ulos. Sinun paitasi oli valoa täynnä, minun mieleni oli kirkas. Sinä tulit paidanhihat palaen. En minä sinua nähnyt, vaan itseni. Käärmeet vartioivat uniasi, mustasukkaiset kuun poikaset. Niiden veri, suolalla maustettu, makeus pisaroi pintaan. Siltä niityltä, josta minä sinulle kerroin, katosivat lampaat syksyllä, mutta tilalle ilmestyi myyriä. Ne elivät elämäänsä eteenpäin siitäkin huolimatta, että sinä et saattanut minua sinne asti seurata. Riikka Szalai (s. 1964) on aiemmin julkaissut proosaa. Hänen novellikokoelmansa Loppukesän Vesi oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Romaani Paratiisi on täällä ettekö te näe ilmestyi vuonna 2023: "On sen verran sykähdyttävää tekstiä, että vaatii hitaan lukemisen, sanojen maiskuttelun, kiireen unohtamisen. Ollaan sanojen keinussa, kaunokirjallisuuden ytimessä. Nostaisiko rinnalle Eeva Kilven kesätunnelmat, naisen mielen, vertaisena, tässä tosin ihmisten ympäröimänä" - ”Hikkaj” Kirjavinkeissä