Terapiapuhe on matkannut kauas yli rajojensa. Julkisuus on kiinnostunut tunteista ja mielen hyvinvoinnista. Samalla terapian kieli on hiipinyt puhetavaksi yhteyksiin, jotka aikaisemmin on mielletty toisin. Terapiasta löytyy vastaus kaikkeen. Pitääpä sitten ratkaista mielenterveyskriisi, laittaa lastensuojelu kuntoon, arvioida lähimmäisen yhteiskuntakelpoisuutta tai pysäyttää ekokatastrofi. Kaikki hoituu, kun on tunteet ja rohkeutta niiden näyttämiseen. Terapian kieli on valunut yli äyräidensä, yhteyksiin, jotka on aikaisemmin mielletty toisin. Sen ansiosta on tunteista puhuminen sallittua, tunnetaitoja kehitetään ahkerasti ja turvallista tilaa saa vaatia. Terapian kielellä käytetään kuitenkin myös poliittista ja taloudellista valtaa: syntyy itseensä käpertyneiden yksilöiden nopeaa ja pirstoutunutta ymmärrystä. Ja tämä kaikki juuri nyt, kun tarvitsisimme rakenteita ja keskinäisriippuvuuksia tunnistavaa huolellista ajattelua – ehkä enemmän kuin koskaan.