”Mies alkoi hitaasti keinua musiikin tahdissa, otti naisen tanssiotteeseen ja nainen seurasi mukana, askeleet tulivat hitaasti ja vähitellen kuin sävelet, jotka tipahtelivat lumihiutaleitten tavoin taivaalta. Ne eivät tienneet, mihin ne päätyisivät, mutta silti niillä oli määritelty suunta. No te desnudes todavia, espera un poco mas...como la noche mira al dia, que tarda el nacer...Luis Eduardo Auten pehmeä ääni hypnotisoi.” Kirja kertoo neljän nuoren lääkärin kasvamisesta ammattiinsa keskellä Eurooppaa aikana, jolloin SARS-CoV-2 virus valloitti koko maapallon ja Ukrainan sota ravisteli eurooppalaiset näkemään ihmisessä piilevän raakuuden. Tutkijan ura vei heistä osan toiselle puolelle maapalloa ja he oppivat ymmärtämään niin vapauden merkityksen kuin kokemaan kollektiivisen uhan, joka oli täysin ennalta arvaamaton. ”Annan kommenti aiheutti naurunremakan. -Sinäpä sen sanoit! Mutta voisimmeko pilata planeettamme niin täydellisesti, että mikään elämä ei täällä enää pystyisi menestymään, pohti Franz ja kaatoi lisää viiniä Udolle. -Emme kuitenkaan siis menetä toivoamme uuden elämän synnystä kävi miten kävi? Joko alusta loppuun koko evoluutioteoria vai aloitammeko jostain levistä, saniaisista tai niveljalkaisista, mietti Udo. -Ei evoluutio varmaan tapahdu aina samaa kaavaa noudattaen. Muistakaa, että maapallon historiassa on ollut jo ainakin viisi maailmanloppua, siis suurta joukkotuhoa, viimeisin liitukauden lopulla eikä niiden kaikkien syistä tiedetä juuri mitään. Tiedättekö muuten, että elämme jo kuudetta maailmanloppua? Anna oli pääsemässä vasta vauhtiin.”