Suntioinen, Toivomusluu

”Kuvittelin, että meillä on elämän ehtoopuolella vielä runsaasti aikaa yhteisiin keskusteluihin ja että voisin puhua nämä kaikki asiat sinulle. Mutta elämä on arvaamaton eikä seuraavaa kertaa siis tule.” Janne keskittyy luonnontieteilijän työhönsä, kunnes saa pysäyttävän kirjeen. On palattava muistoihin menneestä, siihen, mitä olisi voinut olla. On käytävä läpi rakkaan ihmisen kanssa koetut tarinat, yhteiset hetket, ja päästettävä vihdoin irti syyllisyydestä. Nuoruuden rakkauden menettäminen...