Kala-Harri on 16. kirjassaan palannut lohijokien mystiseen maailmaan. Lohensoutaja on usein yksinäinen, lähes erakkoluontoinen henkilö. Yhtä salaperäinen kuin lohijoki, jonka pinnalla lohensoutajan vene liikkuu miltei aavemaisesti. Kala-Harri on kokenut lohensoutaja ja saamamies, joka saa myös osansa monen lohestajan pelkäämästä kortosta. Mutta kortot on tehty voitettaviksi ja kirjassa päästäänkin hehkuttamaan myös suurlohia ja upeita vääntöjä kalojen kuninkaan kanssa. Tutuksi tulevat Tenon ja Tornion-Muonionjoen lohisuvannot ja -nivat. Lisäksi päästään tutustumaan kirjailijan pimeään puoleen, sillä mukaan on mahtunut muutama tarina, joiden todenperäisyyttä voi vaan arvuutella. Airot pistävät hiljalleen jälkiä tyynen joen pinnalle. Kuin häveten soutaja painaa aironlavan veteen. Rasvatut hankaimet eivät päästä minkäänlaista ääntä. Vai itikoiden ininä korvissa tunkeutuu soutajan tajuntaan. Airoista tippuvat vesipisarat joka nostolla kuulostavat ympäristön hiljaisuudessa kuin kiviä veteen heitettäisiin. On niin hiljaista, niin hiljaista... Kala-Harrin kirjoissa niin tuttu huumori saa runsaasti palstatilaa, mutta kirjassa koetaan myös surua. On aika joskus vaan luovuttaa...