Tsalapátis, Alba

Kaupunki, joka on nainen, joka on viikko. Kaikkia yhdistää nimi Alba. Teoksen runot kutsuvat vaeltamaan maantieteessä kaukana karttojen ulkopuolella, missä aika muuttuu tilaksi, katseesta tulee ulkomuoto ja unelmasta todellisuutta, joka on todellisempaa kuin elämä. Alban naapurustoissa mäet kieltäytyvät muuttumasta alamäiksi, linnut uppoavat taivaalle kuin kivet, ja syntymättömät ovat samassa asemassa kuin kuolleet. Tähän yhteiskuntaan ei haluta torstaita. Sen asukkaat eksyvät sukupuumetsiin,...