Huisko, Ikkunakirjeitä

PIMEYS Ikkunan takana on pimeys. Tummin kasvoin se katsoo valoisaan tupaan. Minä en näe, mutta pimeys näkee minut. En pelkää. Pimeys ei ole mitään. Aamulla se lakkaa olemasta, kuolee pois. En avaa ovea, en ikkunaa. En päästä sitä tupaan. Yön tullen, sammutan valon. Se on nyt täällä! Tämä runokirja tarjoaa luettavaksi ikkunakirjeitä, ne ovat tie elettyyn aikaan. Ikkunakirjeet vievät myös mielikuvituksen upeisiin maailmoihin. Todellisen ja kuvitellun rajaa on joskus vaikea nähdä. Sielukkaat maisemakuvaukset kulkevat punaisena lankana koko lukijamatkan. Viimeiset runot kertovat eläinmaailman iloista ja suruista. Lue, näe ja tunne.