Õnnepalu, Pariisi - (Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin)

Kukaan ei voi nimittää kaupunkia omakseen, eivät edes ne kymmenennen polven pariisilaiset, jotka kenties elävät noiden Saint-Louis'n saaren vanhojen talojen korkeiden ikkunoiden takana. Kaupunki tekee kaikista yhtä lailla vieraita ja yhtä lailla omia. Alkuasukas? Mutta kaukaiselta maalta saapuu kulkija, katsoo noita taloja, katuja, puita ja ihmisiä tietämättömin lapsensilmin, ja kaikki tuo on hänen. Sen hetken kaikki tämä on hänen ja Saint-Louis'n saaren alkuperäisasukas voi happamin naamoin vetäistä korkeat ikkunanpuolikkaansa kiinni: turistit! Turistit ja heidän älytön hälinänsä, päämäärätön kiertelynsä edestakaisin, mutta sekin kuuluu Kaupunkiin ja katoaa Kaupungin kyltymättömään nieluun, niin kuin kaikki. Aamuun mennessä katu on jälleen autio, aurinko nousee ja valaisee kuin ensimmäistä päivää. Kirjailijasta Tõnu Õnnepalu (s. 13. syyskuuta 1962 Tallinna) on virolainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä, joka on julkaissut teoksia myös salanimillä Emil Tode ja Anton Nigov. Õnnepalu opiskeli Tarton yliopistossa kasvitiedettä ja ekologiaa vuosina 1980-1985 ja työskenteli Hiidenmaalla Laukan koulussa biologian ja kemian opettajana vuodet 1985-1987. Hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 1985 ja on sittemmin työskennellyt vapaana kirjailijana, kääntäjänä ja toimittajana (vuosina 1989-1990 Vikerkaar-lehdessä). Hän on kääntänyt viroksi muiden muassa Charles Baudelairen, Albert Camus'n, Allen Ginsbergin, François Mauriacin ja Marcel Proustin teoksia. Õnnepalu saavutti maailmanlaajuista kuuluisuutta vuonna 1993 esikoisromaanillaan Enkelten siemen (vir. Piiririik). Romaani käännettiin 14 kielelle. Erkki-Sven Tüürin kuoroteos Inquiétude du Fini perustuu Õnnepalun tekstiin. Kirjokansi on julkaissut aiemmin Tõnun teokset Paratiisi, Vilsandin kesä, Lopetuksen enkeli sekä Valheiden katalogi ~ Englantilainen puutarha.