Leontaridis, Pimeässä unohdan hengittää

Tunnen valonsäteet käsivarsillani, kun päässäni humisevat punapuut valmistautuvat myrskytuuliin En jaksa edes hievahtaa, koska se voisi rikkoa illuusion joka tuudittaa minut pehmeästi muualle Olen kevyt kuin kolibri Raskas kuin pilvenpiirtäjä Pimeys tuntuu suojapeitolta ja on niin pimeää, että unohdan melkein hengittää 24-vuotias, jo viisivuotiaasta asti runoja kirjoittanut Valentina Leontaridis on ennen julkaissut yhden lyhyemmän runovihkosen. Nyt on kyseessä ensimmäinen kokomittainen runoteos, jonka hän on koskaan julkaissut. Runot käsittelevät enimmäkseen rakkautta, sen ongelmia sekä mielenterveyttä.