Oinonen, Rakkauden avaimet

Ne on sinulla Olleet koko elämäsi Ulottuvillasi Taskussasi Odottavat oikeaa hetkeä Milloin saavat tehtävän suorittaa Avata sydämesi Lempeästi Mutta lujasti Pikkuhiljaa raottaa Ettei enää sattuisi Ettei enää tarvitsisi sulkea Niin varovasti Että luottaisit ja uskaltaisit Vastaanottaa rakkautta Kaunista tunnetta virtaisi Avatun oven takaa Hellästi sydämen täyttäisi Turvalliselta tuntuisi Lämmittäisi Lohduttaisi Elämääsi kuuluisi Jokaisena päivänä ja yönä Rakkaus voittaisi “Olipas tekstiä,...selkeää, niihin pystyy samaistumaan. Menneiden sukupolvien vaikeudet, jossa pärjääminen on laitettu etusijalle. Rakkaus on jäänyt sydämen sopukoihin, tottakai sitä on ollut, mutta onko ollut väärin siinä elämäntilanteessa näyttää onnea. Tuot kuitenkin sen esiin, rakkautta on kuitenkin pienissäkin arjen askareissa, se täytyy vain jokaisen löytää ja avata sydämensä, jotta sen löytää ja osaa ottaa vastaan. Osoitat myös kuinka tärkeää on rakastaa itseään, hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Kuinka rakkaus heijastuu kanssa ihmisiin, se levittää säteitään ja lämpöä laajalle. Annat aihetta katsoa itseä, ei kriittisesti, vaan kuin rakasta, parasta ystävää. Nauttien ja kehuen. Vielä näistä menneistä, kuinka paljon sieltä periytyy uskomuksia, tapoja, jotka jatkavat sukupolvelta toiselle. Kun osaat kohdata ne, ymmärrät, että ne eivät ole sinä, pystyt rakkauden avulla luopumaan niistä, ja annat seuraaville sukupolville uusia ajatuksia. Sinulla on vahva kokemus ja ymmärrys, osaat katsoa asioita ulkopuolelta, korkeammasta näkökulmasta. Tuot esiin asioiden kokonaisuuden, syyt ja seuraukset. Ja mikään ei ole välttämättä selviö, asiat linkittyvät toisiinsa. Universaalisti kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näissä runoissa osa heijastaa kokonaisuutta, ja kokonaisuus on vain yksi osa. Kiitos Johanna ”

• Elina Asumaniemi, Luontaishoitola Sammaläiti