Österman, Arpisen elämän veriset yskökset - Runoja

- Kuka nämä runot on kirjoittanut, sähähti teoksen henkisenä muusana vaikuttanut nuori helsinkiläisnainen, kun Österman oli jälleen kerran onnistunut katkaisemaan parin kuukauden nenänvalkaisukuurin Berliinissä - missä kokoelman ensimmäiset runot on kirjoitettu - löytäen itsensä jo seuraavana iltapäivänä juhlimasta juhannusta Tampereelta umpihumalassa.

Tuon kysymyksen tuottamasta vastauksesta ja siitä syntyneestä tunnereaktiosta Österman tajusi, että siinä hänen edessään Näsiselän järvessä seisoi ilkosillaan hänen pelastava enkeli, nymfi ja muusa, jolle hänen oli vuodatettava paha olonsa, sydänverensä sekä tunnustettava kurja ja hurja syntisyytensä ennen mahdollista ennenaikaista poismenoaan, jotta hän ehtisi vielä saada sielullensa rauhan. Sitten koitti arki ja nämä runot unohtuivat pöytälaatikkoon pariksi vuodeksi, mistä Österman kaivoi ne esiin syksyn 2021 synkimpinä aikoina huomaten, etteivät ne olleet menettäneet tenhoaan parissa vuodessa, pikemminkin päinvastoin. On esimerkiksi harvinaisen hämmästyttävää, miten tarkkanäköisesti ja osuvasti Österman onnistuu tahtomattaan kuvailemaan Venäjän nykyisen presidentin henkistä mielenmaisemaa teoksen avausrunossa Yksinäisyys.