Tamminen, Aallot lainehtivat ontuen

Koskettavia runoja syrjässä olemisesta, melankoliasta, elämän viiltävyydestä - ja silti myös kauneudesta. "Terasilla kauniit ihmiset katsovat täydellistä maisemaa näyttöjen lävitse. " Runoteoksen kertoja on kaukana heidän maailmastaan, selfhelp-opuksistaan ja tekopirteydestään. Hän pohtii, mitä kertoa heille. Tunnelmat ovat tasaista mollia ja laulut surullisia. "Aallot lainehtivat ontuen. Mutaisen pohjan päällä kelluvat vaahtopäät eivät lohduta kuten muksuna. " Mutta ei tässä ole...