Pihlajamäki, Luonto peilinä

KESÄN TAIKAA On kesässä taikaa, jota ymmärrä en. Se elää ja kukoistaa ja satonsa antaa ajallaan. Kesän taika, se on kuin elämä, jota ihminen ymmärrä ei. Miten se syntyy, miten se kuolee pois. LUONNON KAUNEUS Luonnon kauneus, se on sanatonta puhetta, se on puhetta Jumalan, kuuntelin ja aistin sitä. Sain siitä voimaa itsellein, jaksoin elää ja rakastaa. Luonnon kauneus, lähtöisin kädestä Jumalan. Tunsin elämän, joka siitä virtasi, ei mikään voinut sitä sammuttaa. Kesät olivat kuin taikaa, niitä elin ja peilasin.