Draamaa, rakkautta, kauhua, seikkailua, opettavainen tarina, katasrofin jälkeistä maailmaa, scifiä, salapoliisitarina, viikinki tarina, pohjanmaalainen sankaritarina, tonttuja, aasoja, ulkomaanvävy, Zombeja... Niistä on Joona Sopolan lyhyet tarinat tehty. Mukana myös Sopolan uusinmat runot. Aiemmin kaksi runokokoelmaa julkaissut uusikaupunkilainen Sopola kertoo nyt lyhyitä tarinoita joita hän on mielessään pyöritellyt jo melkein kahdenkymmenen vuoden ajan. Tämä on kattaus Sopolan mielikuvituksesta jota usein mustahuumori ohjaa. ”Ei Bob Dylan mutta lähes Dylan”, kuten eräs kotikriitikko mainitsi. ”hän viettää elämää ja yhä puunkolo pitää synkät mustat salaisuutensa...” ”tämä ei tainutkaan olla hyvä ajatus, saisin varmaan puukosta...” ”en hitto syö, en syö, ajattelen...” ”lihaa luittenpäälle pojat, silavaa pöytään ja kaljaa päälle...” ”mutta jonah uskoi äkäisen gisellen pystyvän silti murhaamaan vaikka koko kartanon...” ”pienenpieni punaiseen nuttuun pukeutunut pujopartainen mies on siellä lyhdyn kanssa...”