Aurinko, hiekka ja tuuli luovat vapaan, kolmiulotteisen tilan - vastakohtana yhteiskunnan säännöille ja etiketeille, jotka määrittelevät, miten kuuluu käyttäytyä. Runon minä nauttii elämästä auringossa ja hevosen selässä - ja kärsii luokissa ja muodollisten juhlien keskellä. Hän etsii merta, mutta päätyy hiekkatuuleen tupakoimaan. Älykäs huumori auttaa, ja toisaalta elämän kauneuttakin sävyttää hienoinen surumielisyys. Tupakoin beigessä tuulessa on Lea Kaleniuksen (1979) toinen runokokoelma. Hänen esikoiskokoelmansa Rouva on kadonnut sai kiittävän vastaanoton. Teos voitti ilmestymisvuotenaan 2016 muun muassa Helsingin yliopiston kirjallisuusopiskelijoiden vuosittaisen runodebytanttipalkinnon. Lea Kalenius on myös kirjoittanut ja ohjannut näytelmiä sekä toiminut pelikäsikirjoittajana. Teoksesta sanottua: "Tupakoin beigessä tuulessa on kaikkinensa taitavalle runokielelle perustuva sukellus muistiin, muistamiseen ja minuuden rakentumiseen niiden lomassa. Teoksen sanat ja kirkas kuvakieli jäävät virtaamaan mieleen kuin muistot itsessään ja johdattavat lukijaa omien muistojensa syövereihin." - Reeta Holopainen (Runografi)