Virkkunen, Valo ja varjot

Tyhjin käsin kuljen hitain askelin synkän metsän siimeksessä. Askeleet painavat kuin punnukset. Astelen metsänlaitaan. Silmäni avautuvat maisemaan, jollaista en ole ennen nähnyt. Näköpiirissä ei ole puita synkistelemässä, ei pensaita kyykyssä. Varjot vaihtuvat valoksi, niin voimakkaaksi, että siinä samassa ikään kuin valon voimasta lintu pyrähtää lentoon läheisestä puusta. Istuudun kannolle ja annan valon viedä minut mukanaan.