Cederström, Hanto

Hantossa ensirakkaus on vienyt elämän jo ennaltaan huterat palaset apokalyptisen maanvyörymän mukana - jonnekin - hermoilla ja kestokyvyllä leikittelevään tuliseen pätsiin. Nuoruuden kohokohta! Rakkaus! -Rakkaus itsessään on kaunista, ekstaattista, uskomatonta ja estotonta; mutta rakkauden jälkeinen kurimus, syyllisyys kaikessa kyvykkyydessään kyseenalaistaa, vaikuttaa vähintäänkin yhtä estottomalta kuin sen alkuun pannut voima. Sen missä suojelen sinistä pientä heiveröistä höyhentä Haavoittuvaisuuden sydäntä Elämäni ydintä Rakkautta joka pakenee itseään Jos menetän sen olen mennyttä Santtu Cederström (s. 1992) istuu vuodenpäivät rantakivillä istuskellen nauttii ja istuu. Lempihuveinaan lahoavat vuoristoradat, vanhat nakuelokuvat sekä käytöstä poistetut rakennusmateriaalit ties mihin käyttöön...