Lanér, Huojua

Kokoelman novellit alkavat lapsuuden salaisista puutarhoista, mielikuvituksen lannoittamista tiheiköistä, kurvaavat nuoruuden suolle hetteikköön, missä jalat ovat kadonneet syvälle näkymättömiin, mutta pää saattaa havitella pilviä, ja päätyvät varttuneemman, elämästä jo enemmän haukanneen näkökulmaan. ”Kerron asioista, jotka järsivät järkeni reunoja, kuulostavat peräti järjettömiltä, ainakin hassuilta, tai soivat surua. Välillä näen maiseman maitolasin läpi, shamanistisesti, henkien...