Eräranta, Taloudellinen, sukupuolittunut ja transnationaali sosiaalinen - hyvinvointihallinnan muutos ja kysymys työn ja perheen yhteensovittamisesta

Miten meistä on tullut työn ja perheen yhteensovittajia? Tukeeko meitä yhteensovituksessa naisystävällinen hyvinvointivaltio vai perheystävällinen työpaikka ? Tarkastelen väitöstutkimuksessani suomalaista työn ja perheen yhteensovittamista edistävää hyvinvointipolitiikkaa ja sen viimeaikaisia muutoksia. Tarkastelujakso kattaa sekä pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan 1980-luvun kulta-ajan että sen 1990-luvun suunnanmuutoksen jälkeiset vuodet. Kysyn, miten työn ja perheen yhteensovittamisesta on tullut ongelmallinen, ymmärrettävä ja hallittavissa oleva kysymys näiden vuosikymmenten aikana. Tutkimuksen teoreettis-metodologiset lähtökohdat ovat foucault laisessa hallinnan analytiikassa. Tutkimus on artikkeliväitöskirja, jonka tulokset on esitetty viidessä artikkelissa. Tulosten perusteella väitän, että työn ja perheen yhteensovittaminen on alettu nähdä aiempaa vahvemmin taloudellisena, sukupuolta korostavana ja ylikansallisena ongelmana. Aihetta on tarkasteltu talousajattelun valossa niin valtion, työnantajien kuin vanhempien osalta ja sen tukemiseen on luotu markkinainstrumentteja, kuten yksityisiä kotitalous- ja hoivapalveluja. Talousaspekti liittyy siihen, että työn ja perheen yhteensovittaminen on nähty väestönkehityksen kannalta keskeisenä asiana, jonka ytimessä on naisten ja miesten, äitien ja isien työllisyyttä ja syntyvyyttä lisäävä toiminta. Sen myötä ihmisten elämänkokonaisuutta on hahmotettu sukupuolittuneen työn ja perheen vastakohtaparin kautta. Lisäksi työn ja perheen yhteensovittamisesta on tullut kansainvälisten organisaatioiden kuten EU:n ja OECD:n yhteinen ongelma, jonka ratkaisemiseen on luotu jäsenmaiden suoritusten parantamiseen ja kansallisten toimijoiden (kuten työnantajien) osallistamiseen tähtääviä välineitä. Suomessa on kuitenkin vedetty rajoja sen suhteen, mitkä yhteensovittamista tukevat toimenpiteet ja niiden muutokset on tuotu esiin kansallisessa, mitkä ylikansallisessa valossa. Kaiken kaikkiaan työn ja perheen yhteensovittamista koskevan kysymyksen kautta on pyritty määrittelemään uudelleen sosiaalisia vastuita esimerkiksi EU:n ja sen jäsenmaiden, julkisvallan ja työmarkkinoiden sekä äitien ja isien kesken.