Saarinen, Ikuinen ystäväni

Voiko näkymättömät kahleet katkaista? Kun tunnepato murtuu, sitä ei pysäytä mikään. Tämä on kertomus ystävyydestä, sen voimasta ja muutoksesta. Menneisyyden pahat asiat olivat tapahtuneet, mutta sinä veit ne kauas pois ulottumattomiin. Sinä hautasit ne unien maahan. Ne tapahtuivat valovuosien päässä toisessa todellisuudessa. Niillä minua ei voi enää satuttaa. Miksi enää itkisin? Tulet keväällä takaisin. Lämmität jokaisessa auringon säteessä. Hengität kesätuulessa. Olet piilossa kukan nupussa. Hymyilet kuvajaisena veden pinnalla. Minun tarvitsee vain huomata ja tunnistaa sinut. Pidät lupauksesi. Et jätä minua koskaan yksin.