Järvinen, Kaksi suuntaa

Se perjantai, se liikenneonnettomuus, ne helvetilliset vuodet, niissä ja kaikkien huomisten toivottomuudessa kynä ja kymmenet ruutulehtiöt olivat oikeastaan ainoat ystäväni. Puhumattomat sanat paperilla olivat ainoa terapeuttini. Liian monta vuotta kiersin samaa kehää, pakenin yksinäisyyttä eilisten muistoihin, kun huomisia ei ollut. Tämän kokoelman tekstit olen kerännyt kymmenien vuosien arkistoista, yhteisen elämän alusta siihen hetkeen jossa huomiset katosivat. Mukana on yhteisten...