Puhilas, Orpopoikana Siperiassa ja muualla Neuvosto-Venäjällä

Ajatus kokemuksistani kirjoittamisesta syntyi vuosikymmeniä sitten. Koska sisältö olisi ollut valtakunnassa vallinneen järjestelmän kanssa ristiriidassa, tyydyin käsikirjoitukseen. Sen ilmestyminen lyhennettynä Viru-Nigulan kunnan ilmoituslehdessä herätti kiinnostusta, minua kannustettiin julkaisemaan teksti kirjana. Tässä se julkaistaan alkuperäisenä. Synnyin 1936 Leningradin alueella pienessä kolhoosikylässä muutaman kilometrin päässä kaupungista. Kansallisuudekseni on syntymätodistukseen ja passiin merkitty suomalainen. Isä työskenteli kolhoosissa työnjohtajana, äiti kanalassa. Perheessämme oli yhdeksän jäsentä: vanhemmat, tytär, viisi poikaa ja mummo. Syksyllä 1941 kylämme joutui kaupunkialueen kanssa Saksan armeijan piirittämäksi. Kärsimme nälkää seitsemän kuukautta ja menetimme perheenjäsenen. Matkalla Siperiaan menetimme vielä pikkuveljen. Siperiassa kuoli äiti ja minua kolme vuotta vanhempi veli. Isäkään ei leiriltä koskaan palannut. Jäin kahden vanhemman veljeni kanssa kohtalon tahdosta eloon. Näistä traagisista vaiheista ja kokemuksista kerron. Eino Puhilas Puhilaksen muistelmien ilmestyttyä 2010 minulle ehdotettiin kirjan kääntämistä suomeksi. Se on nyt tehty. Alkuperäisen nimen Määräämättömäsi ajaksi Siperiaan muutin laajemmaksi, kausi Siperiassa käsittää kokonaisuudesta melko lyhyen ajan 1942-1946. Myös muut Eino Puhilaksen vaiheet orpona sodanjälkeisessä Virossa ovat kiintoisaa luettavaa, puhumattakaan kokemuksista neuvostosysteemissä. Rauni Virtanen