Kejonen, Jumalaa tapaamassa

Olga henkäisee loppulauseensa ja huokaa sen jälkeen niin syvään, että Jumalaa alkaa naurattaa. Siinä vaiheessa viereisissä pöydissä ihmiset kääntyvät katsomaan heitä uteliaina. Sinä kuitenkin uskallat ajatella noin. Uskallan. Hyvä. Olga ei ole varma, kuuliko hän oikein, kahvila on täynnä meteliä, ihmisiä tulee koko ajan lisää. Tarjoilijat juoksevat hengästyneinä pöytien väleissä ja jaksavat hymyillä. Miksi sinä et sano minulle, ettei näin saa ajatella? Miksi?