Olen Jorma Ahola, 71-vuotias kirjoittamisen, piirtämisen, valokuvauksen ja luonnon harrastaja. Vuosikymmenten ajan olen muuttuvaa luontoa sekä maisemaa havainnoinut, sitä kuvannut ja siitä kirjoittanut. Olen ollut onnekas, koska olen saanut aikoinaan nauttia lähes koskemattomasta luonnosta. Niistä ajoista jolloin ei ollut suuria metsien aukkohakkuita, metsäautoteiden verkostoja, metsien aurauksia, soiden ojituksia, eikä oikeastaan kummoisesti rantoja rumentavia kesämökkejä ja huviloita. Kiitollinen olen siitä, että olen sen kaiken saanut kokea, nykyisin näin ei enää ole, vain siellä täällä muutama puolen hehtaarin metsä, tai postimerkin kokoinen suorämeen kulma ojitukselta säästyneenä. Järvien rakentamattomia rantoja löytyy vain sieltä täältä louhikkoiselta tai ruovikkoiselta rantaosuudelta, eikä aina niiltäkään. Noilta viimeisiltä kohteilta on haettava sitä erämaan tunnelmaa josta harrastuksen alkuaikoina pääsi nauttimaan. Luonto on rikkaus, johon olen rakastunut, mutta siltikin tärkeimpiä ovat läheiset ihmiset ja ystävät, jotka antavat voimaa jaksaa nauttia ympäristön tarkkailusta ja kirjoittamisesta.