Ranta Anni-Helena, Desanttienkel

Desanttienkel on Anni-Helena Rannan viides runokokoelma. Tätä ennen ovat ilmestyneet Elämän noutopöytä, Skorpioni kaulalla, Karhunpalvelusten talo ja Suomi 100 - sarjassa Tuo vaik appelsiinii. Anni-Helena Ranta on myös julkaissut proosaa ja ollut sekä kirjoittajana että toimittajana Karjalan Heinjoesta kertovassa kirjassa Näi myö enne elettii. Karjalan Kannaksen murteen vaaliminen ja säilyttäminen on yksi hänen elämäntehtävistään ja huolenaiheistaan. Anni-Helena Ranta on koulutukseltaan filosofian maisteri ja lukion opettaja. Hän on myös toiminut journalistina ja pitänyt taidenäyttelyitä. Kirjojensa kannet hän on maalannut tai suunnitellut itse. Kansia hän tehnyt muillekin kirjailijoille. Kannaksen karjalaiseen evakkoperheeseen syntyneenä kirjailija on kokenut niin sotatraumaattisen isän kipuilut kuin äidin katkeruuden menetetystä nuoruudesta. Puute ja köyhyys omaisuuksien jäätyä Karjalaan oli aina läsnä, vaikka siirtotilalla ruokaa olikin. Vanhempien juurettomuus ja möykyksi patoutunut puhumattomuus leimaa lasten haavoittuvaa elämää ja johtaa henkiseen autiuden tunteeseen ja läsnäolevaan pelkoon. Monen sukupolven ja sukulaisten asuminen saman katon alla luo omat haasteensa. Lapset joutuvat usein kantamaan vanhempiensa henkistä taakkaa. Lapsen ja vanhemman osat saattavat vaihtua. Kriisiapua tai terapioita ei 1940- ja 1950-luvulla tunnettu. Kriisit selvitettiin omassa perheessä tai sitten elettiin niiden kanssa. Anni-Helena muistaa maantielle tuijottelevan äitinsä, jonka hartiat värisivät itkun tahdissa sekä isänsä ”ryssäjahdin” ja huudot öisissä unissa. Kirja kuvaa kipeästi lapsen tuntoja selviytymisyritysten keskellä. Teos on terävää aikakuvausta.