Eloranta, Rauhalasta Aittatorille - Jazz 20 ry:n historiaa vuosilta 1973-2012

Kukapa olisi kuvitellutt, että Oulun Rattori-Lupille 23.1.1973 kokoontuneiden 20 jazzkärpäsen pureman saaneen perustama Jazz 20 ry saavuttaisi 40 ikävuoden merkkipaalun. Mutta näin vain kävi... tosin useamman selkänahkan verille raapineena, mutta kunniakkaasti pää pystyssä kulkien. Jazzin jalkaväkiosaston aktiivi, oululaisia Jazzliiton hallituksessakin menneinä aikoina edustanut Jaakko Eloranta on koostanut liki 200 -sivuisen kirjan jazzyhdistyksen historiasta vuosilta 1973 - 2012. Kirja pitää sisällään kronologisessa järjestyksessä niin Jazz 20 ry:n henkilöhistorian ja yhdistyksen vuosittain järjestämät konsertit kuin myös vuodesta 1989 alkaen järjestetyt Elojazzit. Ehkäpä monelle on yllätys, kuinka monitahoista ja tasokasta jazzia Oulu on vuosien saatossa tarjoillut. Eloranta klaaraa vuosittain lävitse eri esiintyjät kuin esiintymispaikat, värittäen kokonaisuutta pienillä muisteluksilla tapahtuneista. Lisäksi hän tuo raadollisesti esille sen, mitä jazz on yhdistykselle maksanut... Viime mainitussa mielessä Jazz 20:n historia on hyvin samankaltainen kuin monen muun menneiden vuosikymmenten jazzyhdistyksen taival. Vain vetäjien hullulla mielteellä, uskolla parempaan tulevaisuuteen sekä omasta selkänahasta (ja lompsastakin) repien saatiin jazz elämään myös periferiassa. Ja tuottamaan osaltaan tämän päivän jazziin lukemattoman määrän huippusoittajia. Kirja tarjoilee runsaiden ulkolaisten ja valtakunnallisten pelimannien lisäksi myös ainakin pohjoisen tuttuja muusikkonimiä, nostaen nostalgian tunteen hyvin korkealle. Yksi mieleenpainuvimmista Suomalaisen Arppa, tuo B3:n ja haitarin armoitettu käsittelijä, jonka aivoitukset ja kädenjälki näkyivät myös grafiikan puolella, kuten kirjan kannesta käy ilmi. Taitollisesti kirja on selvälukuinen ja vanhemmillekin silmille fonttikooltan hyvä. Kronologisuus tekee siitä myös helpon selailtavan, koska varsinainen sisällysluettelo ja hakemisto puuttuu. Kirjan lopun Jazz 20 ry:n hallitusten vuosittaiset kokoonpanot tekevät koruttomalla tavallaan kunniaa oulaisen jazzelämää ylläpitäneille henkilöille. Taustavoimalle, joka liian usein unohdetaan varsinaisten artistien esiintymisen rinnalla. Kirjan kuvapolitiikka on monitahoinen, täysin mustavalkoinen. Se tuo esille varsinaisten yhdistystoiminta-/ konserttikuvien lisäksi myös artistien vanhoja promokuvia. Elojazzien osalta jää kaipaamaan tapahtuman julistekuvia, joita kirjaan on kelpuutettu vain yksi. Ehkä myös jokunen lehtileike tai käsiohjelma lainaus olisi täydentänyt nyt jo sinänsä hyvää kuva-antia. Kokonaisuudessaan kirja antaa hienon läpileikkauksen niin Jazz 20 ry:n kuin Elojazzien vuosikymmenistä. Kirjassa ei ole pyritti sisällöllisesti eikä ulkoisesti prameilemaan siitä, mitä on tehty. Sillä ei ole haettu ulkokultaista omakehua, vaan on pidättäydytty nöyrän realistisena, hyvän makuisena muisteluna.