Kellosalo, Hevosenpääsumussa

HEVOSENPÄÄSUMUSSA on ajankuvaa, sukusaagaa ja pitelemätöntä surrealismia. Evakkoisoäiti saapuu Laukontorille kuumailmapallolla, Lauri Viita vavahtelee mielisairaalatoipilaana ja tyttö oppii yksinäisyyden Pyynikin kulkutautisairaalassa. Kokoelma vie Pispalan uittotunnelista Vihnuksen rotkoon ja Pariisin Punaiseen Myllyyn, kynttilävärjäämöstä tiilikatoille, Guggenheimista pullokuonodelfiineihin ja galakseista galakseihin. Tämä on Leena Kellosalon toinen kokoelma. Liisa Enwald arvioi, että esikoisteos LEONARDO SAI SIIVET (ntamo, 2015) "läväyttää silmiimme näköalan, joka ulottuu maan tasalta taivaisiin, kohdusta avaruuksiin ja vuosimiljardien takaa meidän sotaisaan teknologia-aikaamme, vieläpä tulevaisuuteen. Teemarakenne on selkeä. Kuvakieli purskahtelee ekspressionistisen runsaana. Rytmileikit osoittavat verbaalista taidokkuutta. Kellosalon keskeiskuvasto on perilyyristä, modernistista ja silti omintakeisesti kutoutuvaa." Nyt päästään vielä kauemmas ja vielä lähemmäs: "Nousevat silvotut perhoset jotka isoäiti puhaltaa ehyiksi Neitoperhot, Sinisiivet, Apollot oppaiksi matkalle kaikkeuden sieluun Hän juo viiniä ottaa hellästi miehensä suupielestä natsan ja tumppaa sen Arabian lautasen keltaiseen ruusuun hiilloksen kidasta tupruaa savua Isoisä nukkuu kattotiili pään alla varpaat Hevosenpääsumussa antaa ajan kulua tänään huomenna"