Seppälä, Selkeemmille vesille

Kalastaja ei lähde kauas karista. Vain kun on pakko. Sotaan, kaloja kauppaamaan ja hautausmaalle. Vanha kalastaja antaa maailman myrskytä, mutta muistaa vielä seitsemissäkymmenissä, miltä maistui hyvälihainen, piikikäs vimpa, tänä päivänä yhtä harvinainen kuin säynävä, harri ja kuhakin. Kalastajan kotikonnuilta ovat rantahuviloiden tieltä kadonneet myös lehmät, joita äidin aikana oli kaksi karissa, vasikkakin monta kertaa. Vanhus muistaa, miten kirkonkellojen soitto liikutti äidin kyyneliin ja...