Hotel Jugoslavija

”Uskon, että kuvasta voi nähdä enemmän kuin vain sen mitä se esittää. Kuulla ympäristön äänet, haistaa hajut, tuntea kaupungille ominaisen rytmin. Jos katsoo kyllin syvälle, yhdestä kuvasta voi nähdä koko maailman.” Näin Sakari Viika määrittelee suhdettaan valokuvaan ja valokuvauksen. Hän kuvasi Serbian pääkaupungissa Belgradissa kolmeen otteeseen vuosina 2014 ja 2015. Kuvaussuunnitelmiaan ja kulkureittejään hän piirsi muistikirjaansa. Osa näistä piirroksista löysi paikkansa myös ”Hotel Jugoslavija” kirjaan. Eräänä iltana Sakari Viika nappasi bussin ikkunasta kuvan vuosia suljettuna olleesta Hotel Jugoslavijasta. Tämä kuva riitti antamaani tälle kirjalle sen nimen. Esipuheessaan Viika kertoo: ”Hotelli on matkailijan, ulkopuolisen majapaikka. Ulkopuolinen kulkija on kirjan kuvaaja, joka kompastelee aiheisiin, kurkistelee öisille pihoille, pysähtyy penkille tarkkailemaan ohikulkijoiden tunnelmia. Paikat joissa liikuin ovat tuttuja belgradilaisille, mutta uusia minulle. Ulkopuolisen etuoikeus on katsella paikkoja neitseellisin silmin ilman ennakkomäärittelyä. Lopputulos on vapaamuotoinen muotokuva kaupungista. Ei näköiskuva, mutta tunnistettava.”