Jokinen, Lapsenkasvoiset aikuiset

Niin pienessä ajassa kasvavat pienet pojat. Lapsenkasvoisiksi miehiksi. Takintaskussa perhosveitsi ja nyrkkirauta. Poissa elämänhalu ja usko. Pienessä ajassa elämä kulkee jättäen haavaumat, herkkään nahkaan ja mieleen. Anne Jokisen runot kuvaavat vanhemmuutta, ihmisyyttä, aikuisuutta, ihmisen vastuuta toisesta ihmisestä. Hänen runojensa näkökulma on arkinen kokemus. Ja siksi nämä runot huokuvat pyhyyttä elämää itseään kohtaan Me kaikki olemme pieniä ihmisiä. Ensiparkaisusta viimeiseen huokaisuun saakka.