Miettinen, Näkymätön valo

Yhden ihmiselämän ohikiitävä matka keskeneräisyyden maailmassa on paljon enemmän, mitä saattaa ymmärtää. Ihmisen muututtua muuttuu myös yhteiskunta. Epävarmuuden ja uhkaavan maailman uuvuttamana rohkea ihmismieli haluaa etsiä vapauden. Nähdä todellisuuden. Elää sen kauneudesta, vain ollakseen. Samalla pyyteetön sydän etsii verelle uomaansa, jossa sen ehtymätön voima toteutuu ja virtaa loputtomiin. Tuolla yksinäisellä matkalla rikkoutuvat niin käsitykset rakkaudesta, onnellisuudesta, ihmissuhteista, uskosta kuin pinttyneistä mielikuvista. Niin rikkoutuu myös itsestä muotoiltu patsas. Lopulta ilmaan jää kysymys siitä, mistä tietää milloin koskettaa todellisuutta?