Osamitsu, Kuin keinoveden pinnalla

"olen saanut tarpeekseni, häviän vähin äänin, jätän voittajat kilpailemaan keskenään ajelen pääni kaljuksi ja puen mustan munkinviitan ylleni, katkaisen kaikki siteeni, hylkään kotini aloitan uuden elämän pienessä heiveröisessä varpumajassa, virtuaalivuoren juurella" Kun metsät on kaadettu, mihin voi enää paeta kaupunkia? Onko nykyihmisen vain opeteltava nauttimaan keinotodellisuuden tarjoamista lumoavista harhanäyistä? Ja lopulta, kuinka keinotodellisia ne edes ovat? Eikö ”todellisuuskin”...