Kant, Käytännöllisen järjen kritiikki

Käytännöllisen järjen kritiikki (1788) on valistusfilosofi Immanuel Kantin (1725-1804) moraaliopillinen pääteos: tutkimus moraaliperiaatteista ja moraalikäsitteistä. Siinä Kant käsittelee ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä tahdonvapaudesta, Jumalan olemassaolosta ja ikuisen elämän mahdollisuudesta sekä selvittää, mitä ihmisen on järkevää tavoitella elämässä. Kantin näkökulma moraaliin oli täysin uusi: moraali ei perustu sen enempää Jumalan tahtoon kuin luonnossa tavattaviin ominaisuuksiinkaan vaan oman järkemme käskyyn. Toiminnan moraalisuutta eivät mittaa sen enempää toiminnan hyödyllisyys kuin sen tuottama onnellisuuskaan. Sen sijaan kaiken moraalisen sivistyksen todellinen päämäärä on, että ihminen toimisi velvollisuudesta. Käytännöllisen järjen kritiikki tunnetaan myös ”Toisena kritiikkinä”, ja Puhtaan järjen kritiikki on ”Ensimmäinen kritiikki”.