Karhu, Siipirikon

Kuin kuun pintaa kynsillään raapisi. Ja olen aallon liikuttamaa hiekkaa. Tuulessa joka ei ole totta, kuin villeimmissä unelmissa. Silti tikulla piirtänyt on, joku selkääni auringon. Lasken kynän kädestäni, sieluni siiven. Hapsotan hiuksiini uuden pörrön. Kuinka sinulle selittäisin: Latvojen ja tähtien välissä kaikki huokaus soi. Niin luulen. Tavoittamattoman meren kohinaa. Ja kulkee lautta täynnä kaipuun natinaa. Kuinka sinulle selittäisin, jumalastaan vaiennut. Eilen pimeydestä lauloi...